Sosiaali- ja terveysalan johtaminen (YAMK)

Organisaatiota teoriassa ja käytännössä

hlo_org_kaavio

 

 

Organisaatiot ja johtaminen- kurssiin sisältyi paitsi osallistuminen Hallinnon Tutkimuksen Päiville,

myös tiimeittäin jaettu kunnallisalan tehtävä.

Elastiset- tiimimme sai arvonnassa osakseen seuraavaa:

”Muutoksenhakumenetelmiä: muistutus, kantelu, valittaminen” ja ohjeeksi:

”tiimi perehtyy ensin lainsäädäntöön, haastattelee sosiaali- ja terveyslautakunnan jäseniä.

Tiimi tekee etukäteen kysymykset, jotka hyväksyttää opettajalla.”

Vaikealtahan tuo kuulostaa, mutta ei mahdottomalta.

 

Tiimi lähti ensin purkamaan, mistä näkökulmasta muutoksenhakua käsitellään.

Kurssin puheenjohtajan päätöksellä rajasimme tehtävän kunnalliseen muutoksenhakuun ja sosiaalipuolella tehtäviin valituksiin.

Kursseittain vaihtuvan puheenjohtajan roolina on jakaa työt, määrätä dead-linet, auttaa töiden läpiviennissä,

kasata irtonaiset tuotokset paketiksi ja palauttaa tehtävä ajallaan.

Tiimissämme on aina puheenjohtajan lisäksi neljä työmuurahaista;

tällä kertaa kaksi sai tehtäväkseen perehtyä lainsäädäntöön (teoria)

ja kaksi etsiä case-esimerkkejä elävästä elämästä (käytäntö).706_article

 

Oma aiheeni oli kunnallinen muutoksenhaku ja siitä piti löytää case.

Eikun penkomaan  kunnan sosiaali- ja terveyslautakunnan esityslistoja ja pöytäkirjoja.

Ei ollut aiheista pulaa… Yksi oli kuitenkin valittava. Päädyin tarkastelemaan turvapuhelinkilpailutusta.

Laadin caseen liittyvät kysymykset, jotka kurssini puheenjohtaja ja opettaja tarkistivat.

Lähetin kyselyni sosiaali-ja terveysjohtajalle, joka vastasi todella nopeasti!

Nopea vastaus kertoi vain, että kyselyni oli ohjattu kilpailutuksesta vastanneelle vanhustyön johtajalle. Pettymys.

Seuraavaa vastausta sainkin odottaa. Päivää ennen vastausajan päättymistä muistutin kyselystä.

Vanhustyön johtaja vastasi samana päivänä, että on kyllä saanut viestin, että hänen pitäisi kyselyyn vastata,

mutta itse kysely, joka oli liitteenä, oli jäänyt matkan varrelle.

Niinpä lähetin uuden kyselyn, johon sainkin vastauksen seuraavana aamuna.

 

Vastaus tuli, mutta se ei riittänyt. Monta olennaista kohtaa jäi avoimeksi, joten lähestyin sähköpostilla kilpailutuksen

järjestänyttä tahoa kahteen eri sähköpostiosoitteeseen. Kello raksutti, joten toivoin viestissä pikaista vastausta.

 

Odotin kaksi päivää. Soitin henkilölle, jonka olin olettanut kiinnostuvan aiheestani.

Hän ei vastannut puhelimeen. Iltapäivällä yritin uudestaan, ei vastausta, ei vastaajaa.

Soitin hänen esimiehelleen. Ei vastausta, mutta sain jätettyä vastaajaan viestin.

Kerroin, että toivon pikaista vastausta sähköpostikyselyyn ja jätin omat yhteystietoni.

 

Ei tullut sähköpostia, ei puhelua. Neuvoteltuani kurssin puheenjohtajan kanssa,

päädyin ottamaan yhteyttä kilpailuttajafirman toimitusjohtajaan.

Muotoilin viestin samaan tapaan kuin aiemminkin, mutta kerroin vielä selvemmin,

että ryhmämme opiskelijat ovat tulevia sote-alan johtajia.

Rivien välistä oli luettavissa pieni kiristys;

puhutaanko casesta VAI teidän organisaationne tavasta käsitellä asioita?

 

Toimitusjohtaja vastasi heti seuraavana aamuna, pahoitellen,

että ”tällainen vastaamatta jättäminen ei kuulu yrityksen politiikkaan” ja olettikin,

että ”saisin vastaukset kysymyksiini asap”. Oli jakanut viestinsä henkilöstölle kopiona.

Nauratti.

 

Ja vastaukset kysymyksiini sain kahden tunnin sisään. Kattavasti.

 

Kyllä tieto oli kiven takana.

Valitusoikeus on kunnallisessa päätöksenteossa jokaisella kuntalaisella.

Millaiset tiedonhankintataidot kuntalaisella tulee olla voidakseen vaikuttaa asioihin?

Tulisiko kunnallisen päätöksenteon olla läpinäkyvämpää?

Ovatko organisaatiot liian raskaita, jos yksi tietää vähän tuosta, toinen tuosta ja kolmas vasta viidennestä kohdasta?

Kenellä on kokonaisvastuu ja -kuva asiasta? Kuka voi vastata kuntalaiseen kysymyksiin kattavasti ja luotettavasti?

 

Ei se tehtävä vieläkään valmis ole.

Vaikeita asioita ovat nuo kilpailutukset, markkinaoikeudet, hankinnat ja hankintaoikaisut ja valitukset.istock_000019537569_medium

Selvittäessään yhtä termiä, törmää kolmeen uuteen tuntemattomaan.

Tiedon jano olisi kova, mutta aika ja resurssit rajalliset.

Tiimi pitää kasassa, muuten häröilisin päämäärättä organisaatiopykälien viidakossa.

Tiimi sanoo, ”tämä riittää, tällä mennään”.

”Ei voi ottaa haltuun koko maailmaa”.

Eikö muka?

Vastaa