Sosiaali- ja terveysalan johtaminen (YAMK)

Projektityöskentely – pakollinen kivireki?

Lopettelimme juuri kurssin Sosiaali- ja terveysprojektien johtamisesta. Oppimistehtävinä jokainen tiimi teki johonkin toisen organisaation hankkeeseen tai projektiin jonkun osaprojektin. Osa ryhmistä suunnitteli ja toteutti viriketoimintapäivän, osa teki hankkeen väliraportointia, osa haastatteli ja kartoitti tietoa projekteja varten ja niin edelleen.

Kurssin tavoitteena oli mm. se, että opiskelijat osaavat suunnitella, toteuttaa ja johtaa projekteja. Projektiosaamista tulisi osata myös hyödyntää omassa työssä.

Projektien parissa työskentely herätti projektiesitysten seminaarissa paljon keskustelua. Moni oli hämmentynyt siitä, että varsinaisten projektien/hankkeiden yhteyshenkilöiden kanssa työskentely vähän takkusi. Oli ongelmia tavoittaa henkilöitä ja joistakin hankkeista jäi sellainen kuva, ettei hanke ole oikein kunnolla edes liikkeellä. Toisaalta taas osa projekteista oli pyörinyt todella hyvin, ja kaikki projektiin osallistuvat henkilöt vaikuttivat motivoituneelta ja sitoutuneelta.

Jäin pohtimaan sitä, miten kurssin antia voisi parhaiten hyödyntää työelämässä. Olen jo moneen kertaan työelämästä oppinut, etteivät projektit onnistu, ellei niillä ole vahvaa omistajuutta. Ihmiset eivät myöskään toimi kuin kone, jolle voi vain lähettää sähköpostia ja odottaa heidän toimivan täydellisesti ohjeen mukaisesti.

Projektin johtamisessa onkin tärkeää saada tiimi sitoutettua projektiin. Se tehdään yhteisillä tapaamisilla, selkeällä vastuunjaolla ja sillä, että joku selvästi vetää projektia. Pitkin matkaa täytyy tehdä yhteistyötä ja käydä läpi sitä, mitä on tehty ja mitä pitää tehdä. Aikataulutus tarvitsee olla selkeä ja aikataulussa tulee pysyä. Tavoitteet täytyy pitää kirkkaana mielessä ja joka hetki miettiä sitä, mitä täytyisi tapahtua, jotta niihin päästäisiin. Jos joku kriittinen asia jää vähemmälle huomiolle, koko projekti on vaarassa. Sen ehkä saa joku yksittäinen ihminen tai ryhmä rämmittyä läpi, mutta siitä ei tule ollenkaan sellainen, kuin oli alun perin ajateltu.

Hankkeita ja projekteja tuntuu ylipäätään olevansa Suomessa todella paljon. Moni projekti tehdään vain rahoituksen saamiseksi, mutta rahoitusta ei välttämättä edes jyvitetä oikein kyseiseen projektiin, vaan se jaetaan organisaation yhteiseen budjettiin. Tällöin projektien impakti voi jäädä valitettavan pieneksi, kun ketään ei varsinaisesti ole osoitettu työskentelemään projektissa.

Johtamisen kannalta olisi todella tärkeää, että esimiehet ymmärtäisivät projektityöskentelystä nimenomaan asioiden aktiivisen eteenpäin viemisen ja organisoinnin tärkeyden. Hyvä projektijohtaja osaa viedä organisaatiossa eteenpäin monenlaisia asioita, mm. muutosten johtamista. Esimiehen tulee antaa alaisille ja organisaatiolle selkeät tavoitteet ja auttaa rakentamaan askelmerkkejä niiden saavuttamiseksi. Siten sekä työntekijöillä että organisaatiolla kokonaisuudessaan on mahdollista kehittyä ja päästä parempiin lopputuloksiin.

Parhaimmillaan projektityöskentely on todella antoisaa ja hyödyllistä, pahimmillaan se tappaa koko työmotivaation.

Vastaa