Sosiaali- ja terveysalan johtaminen (YAMK)

Laboratoriosaarekkeelta sote-maailmaan

Olen aloittanut opiskelun ylemmän amk:n terveydenhuollon johtamisen linjalla syyskuussa 2017. Opintojen aloitus on ollut monella tapaa silmiä avaavaa. Etupäässä lähinnä sen vuoksi, että opiskelen jälleen pitkän tauon jälkeen. Pitkän, mutten ehkä niin pitkän kuin moni muu. Olen nimittäin valmistunut nykyiseen ammattiini eli bioanalyytikoksi vasta aikuisiällä, hieman vajaa kymmenen vuotta sitten. Täytyy myöntää, että olen enemmän kuin tyytyväinen nykyiseen ammattiini, ja ehkä senkin vuoksi haluan kehittyä alallani edelleen. Opiskelu on tietysti siinä yksi parhaimmista väylistä. Näin parin kuukauden kokemuksella opiskelu tuntuu taas todella hyvältä. Antoisalta, virkistävältä ja voimaannuttavalta. Ja ihanalta vastapainolta päivätyölle.

Toinen silmiä avaava seikka on ollut laboratoriomaailmasta sosiaali- ja  terveydenhuollon maailmaan astuminen. Kun on työskennellyt monta vuotta yksityisen sektorin tutkimuslaboratoriossa, muu terveydenhuoltoala jää yllättävän vieraaksi. Monta vuotta olen kokenut olevani lähinnä terveydenhuollon asiakas (ja sekin harvoin) ennemmin kuin ammattilainen. Toki olen opiskellut perusasiat hallinnosta ja perus sairaanhoidostakin, mutta nyt olen joutunut kertaamaan etenkin hallinnollisia asioita uudelleen. Tutkimusmaailma yksityisellä sektorilla voi minun kokemukseni mukaan todellakin olla oma pieni saarekkeensa muun terveydenhoitoalan ulkopuolella. Meitä eivät paljon puhutut sotetkaan juuri heilauttele, vaikka on tietysti hyvin vaikea sanoa, mitkä ovat sen välilliset vaikutukset tutkimuspuolella.

Jo nyt olen kokenut suurena apuna omat luokkalaiseni, joilta saan usein kuulla viimeisimmät tilannepäivitykset ja ajankohtaiset uutiset terveydenhoitoalalta. Enkä voi olla mainitsematta omia tiimiläisiäni, joiden tietoa saan hyödyntää ihan konkreettisesti ryhmätöitä tehdessämme. Yksityiskohtaisimman tiedon saa tietysti aina kirjoista, kunhan vain pitää huolen siitä, että kyseessä on ajankohtainen ja suhteellisen tuore teos. Tämän syksyn aikana olen hankkinut jo kaksi uutta kirjastokorttia. Haluan olla varma, että jos tarvitsen jotain teosta, myös saan sen kohtuullisessa ajassa. Bioanalyytikko-opinnoistani muistan, että yksi turhauttavimmista seikoista oli metsästää kirjastosta kirjaa, jota etsivät myös kymmenet muut.

Olen toki tehnyt bioanalyytikon työtä myös perusterveydenhuollon parissa, ja viihdyin sielläkin erinomaisesti. Oli antoisaa olla osana potilaan hoitoketjua. Kyseisen työn parhaita puolia olivat lyhyet, mutta usein antoisat kohtaamiset asiakkaiden kanssa. Vaikka minä olin usein ”vain” näytteenottaja, tuntui sekin hetki olevan tärkeä potilaille. Usein heillä oli tarve kertoa jollekin tulevista tutkimuksista tai saaduista diagnooseista, ja useimmiten juuri laboratoriohoitaja on päivän ensimmäinen terveydenhoitolan ammattilainen, jolle asioista voi uskoutua. Hyvin usein jouduin muistuttamaan asiakasta, että lääkärin vastaanotto on vasta myöhemmin, minä en voi enkä saa vastata hoitoa koskeviin kysymyksiin. Muutaman minuutin pituista jutustelutuokiota seurasi aina sama kysymys: ”Koska nää tulokset on valmiina?”

Jokaisella ammattialalla on varmasti koulutuksessamme omat hyvät puolensa, mitä voi opinnoissa hyödyntää. Se, mitä minä voin hyödyntää omasta työstäni ja osaamisestani terveydenhuollon johtamisen koulutuksessa, on laboratoriotyön kaupallinen puoli. Yksityinen laboratorio toimii kuin samoin kuin mikä tahansa liikeyritys, ja on ollut hyvin silmiä avaavaa nähdä tämäkin puoli. Olen saanut olla mukana liiketoiminnan eri osa-alueissa, halusin tai en. Ja useimmiten olen toki halunnut. Julkisella puolella asiakkaat tulevat laboratorioihin kuin itsestään, mutta toisin on yksityisellä sektorilla: asiakkaat on hankittava.  Tätä näkemystä ja kokemusta haluan hyödyntää opinnoissani ja toivottavasti myös tulevalla urallani. Pidän tätä arvokkaana kokemuksena missä tahansa työtehtävässä. Ei ole koskaan huono asia tietää, mitä perustyön taustalla tapahtuu.