Sosiaali- ja terveysalan johtaminen (YAMK)

Kaukoviisautta ja megatrendejä

Marras-joulukuussa ryhmämme on työskennellyt tulevaisuuden skenaarioiden parissa. Olemme miettineet trendejä, megatrendejä, heikkoja signaaleja, villejä kortteja sekä ”driving force” -ilmiöitä. Itselleni tämä on ollut uutta, ilmeisesti monelle muullekin. Asia itsessään ei kuitenkaan ole uusi. Veikko Huovisen v. 1952 ilmestyneessä esikoisromaanissa Havukka-ahon ajattelija itseoppinut filosofi Konsta Pylkkänen pyöri samojen asioiden parissa miettiessään maailman menoa:

”… kaukoviisaus, jota minulla on hyvin paljon. Mitä se on?

Se on sitä, että asiat harkitaan etukäteen ja kuvitellaan tapaus sikseenkin elävästi, että kun se kerran tapahtuu, on reitit selvät. Tätä lajia on harvalle suotu. Jolla sitä on, niin pitäkööt hyvänään!

Mutta tässä lajissa on kaksi pahaa vikaa; asia jää huvikseen tapahtumatta tai se sattuu eri tavalla. Joka arvaa ottaa tämänkin huomioon, sille on maailmanranta kevyt kiertää…”

 

 

Aihe, joka nousi kaikkien tiimien skenaariotöissä esiin, oli robotiikka. Robotiikka ja digitalisaatio ovat jo täällä, totta. Suomi on digitalisaatiossa edelläkävijä ja saanut siitä kansainvälistäkin tunnustusta. Aikanaan teollisessa vallankumouksessa maanviljely- ja käsityöläistyö korvautui koneistetulla ja tehtaissa tapahtuvalla työllä. Nykyisessä automatisaation vallankumouksessa koneet korvaavat jo rutiininomaista aivotyötä.  Robotiikkaa on sosiaali- ja terveysalallakin monenlaista eikä se ole itsessään hyvä tai huono asia. Kaikki riippuu siitä, miten sitä halutaan hyödyntää tulevaisuudessa ja kuinka ihmiset ottavat sen omakseen.

Nyt jo löytyy lukematon määrä vuorovaikutukseen ja aktivointiin tarkoitettuja robotteja. Nämä jaksavat toistaa esim. muistisairaiden henkilöiden kanssa samoja asioita uudelleen ja uudelleen. Jaksatko sinä? Tulevaisuudessa nämä robotit kenties raportoivat hoitohenkilökunnallekin huomaamansa muutokset. Myös keppijumppa tai vaativampikin terapeuttinen harjoittelu taittunee roboteilta helposti väsymättömän kannustuksen kera.

Entä sitten robotiikka, joka mahdollistaa yhteydenpidon rakkaiden kanssa etänä, ilman yhtäkään napin painallusta? Eikö se kuulosta rauhoittavalta? Minun ei liikuntakyvyttömänä ja muistisairaanakaan tarvitse luopua jokapäiväisistä hetkistä läheisteni kanssa. Taikka älykeppi, joka on paitsi fyysinen tukija, myös katunavigaattori ja terveystietojen kerääjä. Tällainen älykeppi ehkä jatkossa lähettää sijaintitietoni hoitajille tai omaisilleni, jotta nämä tietävät, missä sitä taas mennään. Minä saan liikuntaa ja läheisteni ei tarvitse turhaan huolehtia. Win-win.

Hauskalta kuulostaa myös sähköinen ”jalannostaja”, joka avustaa ikäihmisen sänkyyn helposti ja turvallisesti. Jalannostimeen voisi kenties saada musiikintoiston, jolloin tuttu tuutulaulu tai virsi saattelisi minut unten maille? Mahtaisiko siihen saada myös päänsilittimen..? Vain mielikuvitus on rajana, jos tämä on se, mitä haluamme. Ja haluammehan me. Suomalaisen työn liitto teetti vuonna 2017 Made By Finland- kampanjatutkimuksen ja tämän mukaan 25 % suomalaisista suhtautuu positiivisesti robotiikan hyödyntämiseen kotihoidossa. Yli puolet vastaajista taas uskoo robotiikkaa kohtaan tuntemastaan varauksellisuudesta huolimatta sen voivan hyödyttää kotihoitoa.

Kaikkeen eivät koneet kuitenkaan pysty, kuten empaattiseen vuorovaikutukseen. Vaikka älyvaatteemme voisivat kertoa meille sairastavamme syöpää, taidamme jatkossakin haluta, että asiasta meille kertoo asiantunteva ja myötäelävä lääkäri, joka tarvittaessa pystyy tukemaan ja lohduttamaan. Toinen ihmisille kuuluva juttu on luova asiantuntijuus; kyky nähdä kokonaisuuksia ja yhdistellä asioita uudella, yllättävälläkin tavalla.

Sosiaali- ja terveydenhuollon alalla tarvitaan juuri edellä mainittuja kykyjä. Ala on murroksessa, koska supistuvilla resursseilla pitäisi palvella asiakkaita aina vain paremmin. Johtamisessa on kuitenkin huomioitava, että empatiaa, luovuutta ja ongelmanratkaisua ei voi johtaa kepillä. Inhimilliset ja lämpimät kohtaamisen hetket vaativat paljon enemmän. Tarvitaan aitoa innostuneisuutta ja työn imua, sisäistä motivaatiota, työn omaehtoisuutta ja pientä päätösvaltaakin. Itseohjautuvuutta. Se taitaa olla johtamisen tulevaisuuden kehityssuunta. Suuri aalto. Megatrendi.

 

HYVÄÄ JOULUA!!!

 

 

lähteet:

Martela, F. & Jarenko, K. 2017. Itseohjautuvuus – miten organisoitua tulevaisuudessa? Helsinki: Alma Talent.

Vastaa