Sosiaali- ja terveysalan johtaminen (YAMK)

Valssia kaaoksen keskellä- miten yhdistää työ, perhe-elämä ja opiskelu?

Heti alkuun pahoitteluni. Otsikossa olevia asioita ei voi yhdistää onnistuneesti, jos tavoitteena on kiitettävä arvosana kaikesta. Lopputulos on uupumus. Sorry. Joidenkin asioiden kohdalla on pakko alkaa laskea rimaa. Tätä kutsutaan priorisoinniksi.

Itselläni on kolme alakouluikäistä lasta ja yksi jo yläkouluiän ohittanut aviopuoliso, joka toimii yrittäjänä. Työskentelen fysioterapeuttina kuntoutuskeskuksessa ja perustyöni ohella toimin Kelan kuntoutuskurssien vastaavana.  Lapset harrastavat paljon ja iltani kuluvat ”taksikuskina” ajellessani hallien ja kenttien välillä. Lisäksi opiskelen tätä YAMK-tutkintoa vieraassa kaupungissa ja koulutyöt vaativat paljon aikaa ja ajatusta. Taidan olla tuttu näky urheilutalon kahviossa läppärini ja tutkimuksieni kanssa.

Mikä auttaa pitämään pään kasassa? Minulle tärkeää on edes jonkinlainen liikunta/ulkoilu, hyvä ruoka, säännöllinen ateriarytmi sekä kunnon yöunet. Ja kahvi. Olen siitä onnekas, että voin liikkua paljon työssäni. Opiskelijakortilla saan edullisen ja monipuolisen ruuan lounasravintolassa, työpaikkani pihapiirissä. Iltaunisuus puolestaan takaa sen, että kone sammuu ja paperit putoavat kädestä viimeistään klo 23.

Tässä oikeastaan oli kaikki se, mihin aikani riittää.  Nipin napin. Jokainen  perheellinen kuitenkin tietää, että olisi pari juttua vielä…  Tässä muutama kantapään kautta opittu käytännön vinkki:

  • Anna vaatekasojen olla lattialla. Laita silmät kiinni. Hypi yli.
  • Luota miehen kykyyn pestä pyykkiä. (Älä kuitenkaan laita pyykkikoriin omia valkoisia vaatteitasi…)
  • Jos ajatus ei kulje ja koulutyö ei etene, lähde lenkille. Jos nyrkkeilysäkki löytyy, mene hakkamaan sitä.
  • Anna lasten pelata kännykällä tavallista kauemmin. Rauha on taattu.
  • Pussitetut popcornit ovat ihan OK koulun myyjäisissä.
  • Huutokauppakeisari- ohjelma toistaa itseään, joten tv:n ääreen ei kannata vaivautua.

Entä työpaikalla? Voiko esimies helpottaa selviytymistä työn ja henkilökohtaisen elämän ristipaineissa?  Kyllä voi.  Juuri viime viikolla pääsin tärkeään koululla järjestettyyn palaveriin, koska esimieheni näki vaivaa, käytti aikaansa ja siirteli asiakkaita asian järjestymiseksi. Ja koska esimies joustaa, minä joustan. Silloin työskentely on mukavaa eikä joka minuuttia lasketa.  Win-win.

Työnantajalla on toki jo lain määrittelemiä vähimmäisvelvollisuuksia liittyen työaikaan, työskentelyolosuhteisiin ja työterveyshuoltoon. Liikuntamahdollisuuksien tarjoaminen taas edistää työntekijöiden terveyttä ja ammatilliset koulutukset lisäävät onnistumisen kokemuksia ja hallinnan tunnetta työssä. Nämä kaikki vähentävät stressiä ja ehkäisevät uupumusta ja ovat näin ollen investointeja, eivät kulueriä. Työhyvinvointia ja muuta hyvinvointia ei kuitenkaan voi eritellä. Ne kulkevat käsi kädessä ja suurin vastuu on ihmisellä itsellään. Niin pitää ollakin.

Miten itse opinnot sitten etenevät kaaoksen keskellä? Minun pelastukseni on se, että olen saanut järjestettyä itselleni osittaisen opintovapaan. (Huono puoli on se, että kun tekee 60 %:lla töitä, saa 60 % palkkaa.)  Toinen tärkeä asia on luottamus. Lähes kaikilla koulun kursseilla teemme töitä pareittain tai ryhmässä. On tärkeää luottaa toisten osaamiseen, vaikka he eivät tee asioita samoin kuin itse tekisit. Siedä erilaisuutta! Kysy! Keskustele! Parhaassa tapauksessa saat aivan uutta näkökulmaa asioihin ja oma työmääräsi puolittuu.

Itse asiassa tämä opiskeluvaiheen kokonaiskaaos taitaa olla parasta valmentautumista tulevaisuuden tehtäviin, mitä ne sitten ovatkin. Organisaatioiden ja yritysten toimintaympäristöt ovat kompleksisia, muutosvauhti on kova, muutokset ovat ennalta-arvaamattomia ja paineita saattaa tulla monelta eri taholta. Jotta yritykset ja organisaatiot pysyisivät mukana kilpailussa, on niiden pystyttävä reagoimaan muutoksiin ketterästi. Siksi työntekijöiden itseohjautuvuutta on pyritty lisäämään viime aikoina jopa julkisella sektorilla. Johtajien haaste on pitää langat jotenkin käsissään, mutta samalla luottaa työntekijöidensä kykyyn tehdä itsenäisiä, hyviä ratkaisuja. Johtajien haaste on tuntea olonsa mukavaksi kaaoksen keskellä!

Kuntoutan työssäni sotaveteraaneja ja heidän puolisojaan. Heitä on vielä muutamia elossa. Taannoin eräs liki 100-vuotias, huonosti liikkuva rouva sanoi minulle: ” Voi tyttö-kulta. Niin kauan elämä on elämisen arvoista, kun aamulla herätessään muistaa, että jokin asia on kesken. Että on jotain, mitä pitää vielä tehdä.”

Lohdullista.

 

 

Lähteet:

Karp, T. & Helgo, T. 2009. Reality revised: leading people in chaotic change. Journal of Management Development 28(2), 81-93.

Martela, F. & Jarenko, K. 2017. Itseohjautuvuus – Miten organisoitua tulevaisuudessa? Helsinki: Edita.

Työterveyslaitos. 2017. Työhyvinvointi. Luettu 17.4.2018. https://www.ttl.fi/tyoyhteiso/tyohyvinvointi/

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vastaa