Sosiaali- ja terveysalan johtaminen (YAMK)

Miten haastatellaan?

 

Olen sekä työni, että harrastukseni parissa päässyt monesti tilanteisiin joita voidaan ehkä pitää haastattelun kaltaisina vuorovaikutustilanteina. Olen aina ajatellut, että kahdenkeskinen jutustelu on mukavaa ja helppoa eikä useinkaan vaadi mitään erityistä valmistautumista. Erikseen ovat sitten esimerkiksi työelämän tilanteet, joissa pitää antaa palautetta ja vieläpä negatiivista, niin silloin etukäteen valmistautuminen on paikallaan. Vuorovaikutustilanteet eivät ole pahemmin aiheuttaneet minulle päänvaivaa tai jännitystä, vaan olen aina rohkeasti ja kiinnostuneena lähestynyt erilaisia ihmisiä ja tilanteita.

Opintojeni myötä ajauduin tilanteeseen, jossa opinnäytetyöhöni kuului tehdä haastatteluja. Alkuun asia ei minua sen ihmeemmin mietityttänyt, mutta, kun ensimmäinen tapaaminen lähestyi, huomasin epävarmuuden iskevän. Oppitunneilta oli joitakin asioita haastatteluun liittyen jäänyt mieleen, mutta huomasin kaipaavani lisää tietoa ja sitä tietysti lähdin etsimään kirjallisuuden ihmeellisestä maailmasta. Haastattelumuotoja ja lajeja löytyi kirjallisuudesta useita, kuten strukturoitu-, puolistrukturoitu-, strukturoimaton-, yksilö-, ryhmä-, asiantuntija- ja kyselyhaastattelu, sekä erityisen pelottava syvähaastattelu, jonka vaativuudesta opettajakin oli jo tunnilla valistanut, joten sen toimintatapoja päätin visusti välttää.

Teemahaastattelu, myös puolistrukturoituna haastatteluna tunnettu, oli se haastattelun muoto jota omassa työssäni oli tarkoitus noudattaa.  Kirjallisuudessa törmäsin ehkä hieman ristiriitaisiinkin mielipiteisiin tämän haastattelumuodon toteutuksesta, kuten esimerkiksi tuleeko kysymykset kysyä aina samassa järjestyksessä, onko kysymysten teemoittelu tarpeellista, onko kysymykset hyvä lähettää etukäteen jne. Aikani kirjallisuutta tutkittuani huomasin epätietoisuuteni vain lisääntyvän. Ohjeeksi mukaani kirjallisuudesta päätin ottaa kuitenkin omaan aiheeseen perehtyneisyyden tärkeyden, joka auttaa myös mahdollisten tarkentavien kysymysten teossa haastattelun kuluessa. Päätin myös, että tämä ensimmäinen kohtaaminen saa olla oppitunti haastattelun tekemisestä, kävi miten kävi. Näiden oppien kera matkaan oli lähdettävä, perääntyä ei enää voinut, kun päivämäärä oli lukkoon jo lyöty.

Oman haasteensa asiaan toi myös tekniikka jonka avulla haastattelu oli tarkoitus nauhoittaa. Hyvät toimintaohjeet saatuani laite suostui ongelmitta yhteistyöhön ja haastattelu saatiin toteutettua. Haastateltavani oli ihanan rento ja mukava henkilö jonka kanssa jutustelu ennen ja jälkeen varsinaista kysymyspatteristoa sujui mukavissa ja vapautuneissa merkeissä. Nauhurin käynnistyttyä huomasin, kuinkas ollakaan, oman rentouteni haihtuvan taivaan tuuliin ja ääneni muuttuvan viralliseksi ja jännittyneeksi. Tilanne outoudessaan huvitti itseänikin, mutta nauhurin käydessä ei enää voinut sutkauttaa mitään keventävää tai näin huomasin ainakin ajattelevani ja myös toimivani. Kuten jo aiemmin todettua, haastattelu saatiin kuitenkin ”purkkiin” ja jopa niin, että kaikki haastattelussa esiin otettaviksi ajatellut kysymykset tulivat käsiteltyä.

Kokemus oli monella tapaa ajatuksia herättävä. Tutkija-haastattelijan oma rooli muodostuu hyvin oleelliseksi haastattelua tehtäessä. Litteroinnin yhteydessä pistin merkille mm. sen miten haastattelun lopussa huomasin kontrollini pettävän ja aloin lisääntyvässä määrin puhumaan haastateltavan puheen päälle omia kommenttejani. Oli todella noloa huomata miten haastateltavan vastauksesta ei tahtonut enää saada selvää, kun oma höpinä kaikui päällimmäisenä. Haasteena oli myös olla kommentoimatta ulos kaikkea sitä tietoa jota aihepiiristä olin lukenut aiemmista tutkimuksista. Haastateltavan kertomukset liittyivät, yllätys, yllätys, monessa kohtaa, juuri niihin aihepiireihin joihin olin perehtynyt. Sain huomata miten vaikeaa oli jättää omat huomiot kertomatta ja olla jatkamatta tai täydentämättä haastateltavan kertomusta kustakin aiheesta omilla tiedoillani.

Näin aloittelevana tutkija-haastattelijana koin, että eniten minua auttoivat aiheeseen perehtyneisyys ja teemahaastattelun valmis kysymysrunko. Kysymysjärjestyksessä noudatin lomakkeen järjestystä, kuitenkin niin, että kysymysten esittämisen sanamuoto oli vapaamuotoinen eikä noudattanut lomakkeen kirjallista esitystapaa. Olin myös lähettänyt kysymykset ennakkoon haastateltavalle. Haastattelun tekemisessä on monia asioita joihin haastattelija voi omilla päätöksillään vaikuttaa, mutta tässä kohtaa haastattelijan uraani ajattelen, että tärkeintä on olla johdonmukainen ja pyrkiä toteuttamaan kaikki saman tutkimuksen haastattelut samoilla toimintatavoilla. Kokemus sai myös miettimään sitä miten tärkeää olisi, lukiessa muiden tutkimuksia, perehtyä aineiston keruu- ja analysointi tapoihin, sen sijaan, että hyppää suoraan tulososioon. Johtajuuden näkökulmasta sain myös paljon ajateltavaa. Ei ole yhdentekevää missä tilanteessa ja miten keskustelua käydään johtajan ja työyhteisön välillä. Johtaja voi omilla valinnoillaan viedä asioita haluamaansa suuntaan, niin hyvässä kuin pahassakin.

 

Lähteet:

Hirsjärvi, S. & Hurme, H. 2006. Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Yliopistopaino: Helsinki.Hyvärinen, M., Nikander, P. & Ruusuvuori, J. (toim.). 2017. Tutkimushaastattelun käsikirja. Vastapaino: Tampere.

Vastaa