Sosiaali- ja terveysalan johtaminen (YAMK)

Kesä se on opiskelijankin kesä, ja muita ajatuksia

Kesä on opiskelijan näkökulmasta aina hieman erilaista aikaa muuhun väestönosaan verrattuna. Nuorena opiskelijana on usein kesätöissä (jos tähtien asento on suotuisa) tai sitten kesä kuluu kesäopintojen parissa. Minulle nuoruuden ajan opiskelusta on jäänyt mieleen juuri kesätöiden metsästäminen, siihen liittyvä pieni stressi, ilo niiden saamisesta, ja tietysti kesät, jotka kuluivat tehdashallissa, liukuhihnan äärellä tai varastossa. Yleensä työkavereina oli kuitenkin liuta muitakin nuoria, jolloin ”hukkaan mennen kesän” tuskan saattoi jakaa heidän kanssaan. Viikonloppuna palkkarahoja pistettiin tietysti menemään yhteisissä riennoissa. Tunnollisimmat laittoivat rahaa säästöön pitkän talven varalle, kun taas toiset halusivat nauttia työn hedelmistä saman tien ja unohtaa säästämisen hyveet.

Nyt aikuisopiskelijana olen huomannut kesän myös eroavan normaalista, mutta hieman eri tavalla kuin edellä kuvattu. Olen ollut normaalissa päivätyössäni ja nauttinut ansaituista lomistani. Työnteon ja lomailun lomassa olen kuitenkin tehnyt opinnäytetyötäni. Kesän aikana ei ole ollut yhtään päivää, jolloin ei olisi ollut JOTAIN, mitä olisin vielä voinut tehdä opiskeluiden hyväksi. Aina olisi voinut kirjoittaa jonkun osuuden valmiiksi, aloittaa toisen osuuden tai hankkia kirjallisuutta teoriaosuutta varten. Toki olen saanut jotain myös aikaiseksi, ja koko kesän saldoksi voisin ehkä arvioida 50 % opinnäytetyön suunnittelua ja 50 % konkreettista kirjoittamista – tämä siis kaiken muun, ”normaalin” elämän lisäksi. Ehkä tätä voikin pitää tuottoisana kesänä – työn tekemisen ja lomailun lisäksi olen SEKÄ suunnitellut tekeväni opinnäytetyötä, ETTÄ todella tehnyt sitä.

Yksi tämän kesän ”teemoista” on ollut pohtia, miten yritän tutkintoani tulevaisuudessa hyödyntää. Toisin kuin monella muulla, minulla ei ole valmista esimiestehtävää ja muuta toimea, johon siirtyä heti tutkinnon valmistuttua. Olen opiskellut omasta halusta kehittää ammattitaitoani silläkin uhalla, ettei koulutuksesta olisi mitään välitöntä nostetta uralleni. Pohjimmiltani uskon siihen, että lisäkoulutus hyödyttää aina jollain tavoin myöhemmässä työelämässä tai vaikka työpaikkaa vaihtaessa: kaikki lisäkoulutuksesta saatava hyöty ei aina ole välitöntä. Jos jotain, niin ylemmän ammattikorkeakoulun opinnot  ovat antaneet minulle hurjasti lisää itseluottamusta ja uskoa siihen, että minä osaan mitä vaan, kun saan mahdollisuuden. Jos jossain välissä ehdin jo epäillä, jaksanko opiskella enää ikinä mitään, olen nyt miettinyt, mitä opiskelisin seuraavaksi. Alan vaihtajaksi tuskin rupean, paremminkin haluan entisestään laajentaa ammattitaitoani bioanalyytikkona.

Tästä syksystä on tulossa työläs ja mielenkiintoinen. Yhteisiä kursseja on edelleen tehtävänä, ja sen lisäksi edellä mainitun lopputyön pitäisi edetä kuin juna. Onneksi olen löytänyt itsestäni taas sen kauhun sekaisen innostuksen, josta olen tainnut aiemmassakin blogikirjoituksessani mainita. Tällä tarkoitan stressin ja paniikin tunnetta, jonka läpi kuitenkin puskee innostus ja ilo tehdä töitä. Tämä tunne kertoo minulle itselleni, että olen oikealla tiellä. Toivon, että se johtaa minut tänäkin syksynä maaliin. Samalla toivon, että ajatukseni ja identiteettini mahdollisena terveysalan johtajana selkiytyy. Mihin olen menossa tutkinnon valmistumisen jälkeen, ja mitkä ovat tavoitteeni urani suhteen? Jos jotain aikoo tavoittaa, sitä kohti on edettävä edes jotenkuten suunnitelmallisesti, muutoin vaarana on jämähdys samaan vanhaan asemaan.

Lopuksi: Jos minun pitäisi antaa kolme vinkkiä uusille YAMK-opiskelijoille, ne olisivat:

  1. Ota näistä puolestatoista vuodesta kaikki ilo irti, ja iloitse siitä, että olet jälleen opiskelija!
  2. Hyödynnä uudet kontaktit, joita luot opintojen aikana.
  3. Löysennä tahtia, jos elämä alkaa tuntua liian raskaalta: opiskelun on tarkoitus olla myös antoisaa, ei pelkkää pakkopullaa.

 

 

 

Vastaa