Sosiaali- ja terveysalan johtaminen (YAMK)

Muista hengittää

Opiskelun aloittamisen aikaan tuntui olevan riittävästi energiaa ja jaksamista käydä koulua työn ohella. Näin olin suunnitellutkin: otan mahdollisimman vähän palkatonta töistä koulua varten. Syksyllä tuli muutama pidempi työ+koulu rupeama, jossa vapaapäivät osuivat koulupäiville. Tällöin varsinaista vapaata ei ollut ollenkaan. Pisin tämmöinen rupeama oli yhteensä 17 päivää. Nyt keväällä päiviä on väljemmin ja osa kursseista on verkkototeutuksena, jolloin lähipäiviä ei ole, paitsi ehkä aloitustunti. Lisäksi työkaverini vinkkauksen jälkeen sain tietää jo syksyllä, että koulua varten voi hakea työnantajan tarjoamana palkallisia koulutuspäiviä maksimissaan 5 päivää vuodessa. Viime syksylle hain jo sen vuoden päivät ja tämän vuoden hain tähän keväälle. Syksyllä aion sitten käyttää lomapäiviä hyödyksi koulupäivien osalta.

Edellä kuvatun kaltainen varmasti toimii, jos ihmisellä on runsaasti voimavaroja, tarpeeksi vähän kuormitustekijöitä ja mukavana bonuksena riittävästi stressinsietokykyä. Kuormitustekijät kuluttavat ”akkuja” eli energiaa ja jaksamista. Nurmen (2017, 52) mukaan ne voivat olla konkreettisia asioita (sairastaminen, epäselvä työnkuva) tai tuntemuksia, kuten epäilystä tai huolta asioista. Kuormitustekijöiden vaikutusta kumoavat voimavarat, jotka ovat jaksamista ylläpitäviä ja voimaa antavia asioita. Kuten kuormitustekijät, nämäkin voivat olla konkreettisia asioita, kuten läheiset ihmiset tai tasapainoinen talous. (Nurmi 2017, 52-53.)

Kuvittelin, että jaksaisin käydä koulun alusta loppuun samalla vauhdilla ilman suurempia ongelmia, koska en alussa kokenut koulua raskaana. Aloitin jo tämän blogipostauksen kirjoittamisen sillä ajatuksella, että kannustan muita ottamaan sitä omaa aikaa tarvittaessa. En uskonut itse olevani tilanteessa, jossa tarvitsisin vastaavaa neuvoa. Nyt keväällä kuitenkin koin viime vuosien raskaimmat pari viikkoa, jotka selkeästi vaikuttivat siihen, kuinka jaksoin keskittyä kouluun ja tehtävien tekemiseen. Isojen elämänmuutosten ja ikävien sattumien summana parin viikon aikana tapahtui liian monta asiaa: Ostimme omakotitalon, kissamme sairastui vakavasti ja töissä jo hetken jatkunut näkemysero potilaan hoitolinjoista johti henkisesti raskaaseen palaveriin. Tuon parin viikon aikana ja pitkään sen jälkeen minulla ei ollut voimavaroja keskittyä koulutehtävien tekemiseen tai mihinkään muuhunkaan perusarkea kummallisempaan, joten laahustin vain päivästä toiseen. Nyt tilanne alkaa olla jo parempi: talon osto meni mallikkaasti ja arki omassa kodissa on tasaantunut muuton jäljiltä, kissan sairaus on saatu hallintaan sekä töissä tilanne on rauhoittunut, vaikka näkemysero on edelleen olemassa.

Siinä vaiheessa, kun energiavarastoni olivat tyhjät ja mistään ei tullut mitään, ei ollut järkevää väkisin pakottaa itseään tekemään jotain, johon ei löydy tippaakaan kiinnostusta, jos se ei ollut aivan pakollinen tehtävä. Näihin kokisin aivan välttämättömät arkirutiinit, kuten pyykinpesun, ettei tavitse alasti lähteä ulos. Siispä vietin päiväni töiden jälkeen tehden juuri sitä, minkä koin lataavan akkujani ja mitä halusin tehdä. Pelasin tietokonepelejä, katselin tv-sarjoja ja söin hyvää ruokaa. Ruoka on aina ollut minulle yksi tärkeä motivaatiotekijä ja pelaaminen on ollut lapsuudesta saakka minulle keino kuluttaa aikaa ja ladata akkujani. Nurmi (2017, 167) on todennut, että psyykkistä energiaa ja jaksamista voi ladata sopivalla määrällä itselle mielekästä tekemistä, jonka avulla pystyy irrottautumaan kuormittavista tekijöistä.

”Aivan niin kuin aika on rajallista, on myös ehtimisellä ja jaksamisella rajat. Ajankäyttöön on hyvä lisätä omaa hyvinvointia tukevia asioita.” (Nurmi 2017, 166.)

Muista siis hengittää ja ottaa sitä omaa aikaa, jos jaksaminen tuntuu olevan kovilla. Tsemppiä kaikkeen tulevaan ja pidä huolta itsestäsi!

 

Nurmi, H. 2017. Työuupumuksen itsehoito: Kuinka kierrän karikot. 2., uudistettu painos. Helsinki: Duodecim.

Vastaa