Sosiaali- ja terveysalan johtaminen (YAMK)

Blogin kirjoittajat

18 YSTJ-ryhmän bloggaajat:

Emmi

Emmin kuvaus tähän

Jutta

Jutan kuvaus tähän

Taru

Orientaatiopäivänä auditoriossa kaikkia pyydettiin seisomaan. Sen hetkinen puhuja luetteli syitä, joiden vuoksi ajatteli ihmisten hakeutuneen opiskelemaan sosiaali- ja terveysalan johtamisen sekä kliinisen asiantuntijan koulutuksiin. Olin viimeisenä yksin seisomassa. Hain opiskelemaan tähän johtamisen koulutukseen, koska halusin laajentaa työllistymismahdollisuuksia.

Olen 30-vuotias sairaanhoitaja ja opiskelut teen työn ohessa. Työskentelen kolmivuorotyössä ja sen vuoksi olen pystynyt järjestämään koulupäivät melko pitkälti vapaapäiviksi töistä. Tästä kirjoittelen sitten tarkemmin oman tekstin blogiin, kuinka raskaalta tuntuu ja paljonko oikeasti tarvitsee ottaa palkattomia tai muuta vapaata töistä. Aikomuksenani on ottaa mahdollisimman vähän palkatonta. Opintovapaata harkitsen sitten jossain vaiheessa.

 


17 YSTJ-ryhmän bloggaajat:

Marja-Leena

Vanha opiskelutoverini sosiaaliohjaajaopintojen ajalta soitti juuri sattumoisin ja siinä keskustelun edetessä muistelimme, että olin silloin aikanaan ryhmämme nuorin. Nyt onkin hauska palata niihin aikoihin ajatuksissa, kun nyt edustan varmaankin sitä varttuneempaa osastoa ryhmässämme.

Matkalle mahtuu opiskelua ja opiskelutovereita moneen lähtöön. Oppia on haettu niin kodinhoitajan, sosiaaliohjaajan, kuin sosionominkin tutkintoihin. Nyt on vuorossa YAMK -tutkinto ja nähtäväksi jää mitä vielä ehtiikään. Työurien pidentäminenhän kun on yksi keskeisiä tavoitteita maassamme, niin siinä mielessä opiskelu kannattaa. Into oppia uutta ja kehittyä ovat kulkeneet aina mukanani  niin opiskeluissa kuin työelämässäkin. Erilaista nykyisessä aikuisopiskelussa on, että itsetuntemus on lisääntynyt ja omat tavoitteet opintojen osalta ovat selkeät, toisin kuin nuorena.

Työelämässä toimin lähijohtamisen tehtävissä lapsiperhetyön parissa. Vapaa-aikani lempiharrastuksia ovat luonnossa retkeily ja vaeltaminen sekä tanssi.

Laura

Olen porilainen fysioterapeutti ja kolmen alakouluikäisen lapsen äiti. Aikoinani myöskin aktiivinen kilpaurheilija. Neljänkympin kriisissäni päätin lähteä opiskelemaan. Entisessä elämässäni (tässä kohdin se merkitsee aikaa ennen lapsia) rakastin lukemista ja kirjoittamista. Siksi tartuin Hannelen haasteeseen ja päätin kokeilla blogi-kirjoittamista ilman aiempaa kokemusta tällaisesta.  Tapanani on nähdä elämän  eri tilanteissa aina ne koomisetkin puolet ja se varmasti näkyy kirjoituksissani.

Niina

Oli aika, jolloin minua saattoi luonnehtia ikuiseksi opiskelijaksi. Minulla on takana kaksi amk-tutkintoa, toinen kulttuurialalta ja toinen terveydenhoitoalalta. Sitä ennen, siinä välissä ja sen jälkeen olen opiskellut mm. viestintää ja journalistiikkaa. Vaikka kulttuuriala on jollain tavalla aina ollut ”minun alani”, oli minun vaikea löytää työelämästä paikkaani. Toisin kuin bioanalyytikoksi valmistuttuani, jolloin tuntui, kuin olisin tullut kotiin. Minä olen löytänyt alani tai ala ovat löytänyt minut. Tänä syksynä tein osittaisen paluun ikuinen opiskelija -sektorille, tosin edelleen lähes täyspäiväisesti töitä tehden. Opiskelu ja töiden tekeminen vuoronperää tuntuu hyvältä. Tuntuu, että kun opiskelen, lepään töistä ja kun teen töitä, lepään opiskeluista. Ihanan voimaannuttavaa!

 


16 YSTJ-ryhmän bloggaajat:

Jenni

Vajaa vuosi sitten näin TEHY-lehdessä kirjoituksen verkko-opintojen lisääntymisestä TAMK:in YAMK tutkinnoissa. Luin jutun tarkemmin ja jätin lehden pöydänkulmalle odottelemaan. Tovin asiaa maisteltuani tulin siihen tulokseen, että taidanpa koettaa kepillä jäätä ja hakea Sosiaali- ja terveydenhuollon johtamisen koulutukseen. Yhteishaussa tein hakemuksen ja kun pääsykoekirja julkaistiin, hankin sen. Kerroin esimiehellenikin kehityskeskustelussa, että sain päähänpiston kouluun hakemisesta. Kerroin myös, että päättäisin sen menenkö ja sen miten asiat käytännössä järjestyvät sen jälkeen, jos sattuisin sisälle pääsemään.

Maaliskuussa lähdin työmatkalle Sveitsiin ja pakkasin pääsykoekirjan mukaani. Kuvittelin viikon ainaka lukevani kirjan kertaalleen läpi iltalukemisena. Ei se ihan niin mennyt. Viikon jälkeen olin kahlannut ohuesta teoksesta ehkäpä puolet ja tuntui, etten ymmärtänyt lukemastani juuri mitään. Kevään aikana lueskelin kirjaa ja tein siitä pari erilaista tiivistelmää itselleni. Toukokuussa oli pääsykokeet ja juuri ennen juhannusta sain viestin päässeeni kouluun. Siinä vaiheessa jo tiesin, että toki aloitan opiskelun.

Nyt sitten opiskellaan ja käydään töissä. Työskentelen Fimlab Oy:llä laboratoriohoitajana ja vastuualueenani on Hämeenlinnan Verikeskus. Teen vuorotyötä ja asun ”maalla” Tampereen ja Hämeenlinnan puolessa välissä. Tarkoituksena on saada tämä 90 opintopisteen kokonaisuus pakettiin ensi jouluun mennessä, niin sanotusti aikataulussa.

Sinä, joka luet blogia, kommentoi ihmeessä! Ja jos jokin aihepiiri kiinnostaa, pyydä ihmeessä meitä kirjoittajia siitä kertomaan!

Milla

Olen valmistunut v. 2004 röntgenhoitajaksi silloisesta Piramkista. Olin jo miettinyt aiemminkin yamk -tutkinnon suorittamista, mutta työn ja arjen kiireiden takia se jäi ajatuksen tasolle. Nyt kun molemmat lapset ovat koulussa tuntui ajankohta opiskelulle sopivalta. Siis tuumasta toimeen – hain ja sain opiskelupaikan.

Perheeseeni kuuluu aviomies ja kaksi ala-asteikäistä lasta. Meiltä löytyy myös kaksi koiraa ja kaksi gekkoa.

Työskentelen Tampereen yliopistollisessa sairaalassa syövänhoidossa, josta minulla onkin kokemusta yli 13 vuoden ajalta. Teen kaksivuorotyötä ja nyt sitten työn ohella myös opiskelen. Kiirettä ja haastetta varmasti riittää, mutta niin riittää intoakin. Odotan saavani tietoa, taitoa ja kokemuksia koulutuksen myötä ja toivottavasti tulevaisuudessa myös uusia mahdollisuuksia työelämässä.

Siis kohti uusia haasteita!

Piia

Jostain kumman päähänpistosta sain yli kymmenen vuotta sitten ajatuksen lähteä hoitoalalle. Kouluttauduin Tampereen terveydenhuolto-oppilaitoksessa mielenterveys- ja päihdetyön lähihoitajaksi ja Tampereen Ammattikorkeakoulussa sairaanhoitajaksi ja terveydenhoitajaksi. Kaikkien opintojeni ajan tein runsaasti töitä, ja valmistuttuani TAMK:sta minulla olikin hyvä ja monipuolinen työkokemus hoitoalalta: olin työskennellyt vanhusten parissa sekä mielenterveys- ja päihdetyössä.

Valmistuttuani työskentelin vuoden terveydenhoitajana ja tiiminvetäjänä työllisyydenhoidon parissa. Pääsin myös heti yliopistoon lukemaan terveystieteiden maisterin tutkintoa. Kuitenkin yliopisto-opintojen aloittamisen jälkeen aloitin työt Hämeenlinnassa, jonne lähdin starttaamaan yksityistä asumispalveluyksikköä. Olin yksikön johtajana noin puolitoista vuotta, ja työn ja yliopisto-opintojen yhdistäminen oli mahdotonta. Siirryttyäni johtamaan yksityisiä kotiin tuotettavia hoivapalveluita Pirkanmaalle, aloin taas miettimään opintojen mahdollisuutta, sillä halusin kuitenkin saada ylemmän korkeakoulututkinnon. Siispä päädyin hakemaan ylempään AMK-tutkintoon: ajattelin, että tämä on helpompaa yhdistää hektiseen työhön, kun opiskelu tapahtuu monimuoto-opiskeluna töiden ohella.

Tällä hetkellä asun ja työskentelen Vantaalla. Olen töissä isossa sosiaali- ja terveysalan yrityksessä kotiin vietävien palveluiden konseptipäällikkönä. Vastaan työssäni palvelukonseptien ja laatuprosessien kehittämisestä, ja olen useammassa kehitysprojektissa mukana. Keväällä 2017 työskentelen myös ison yritysoston myötä kahden ison alan toimijan integraation parissa. Kasvuyrityksessä työskentely on äärimmäisen haastavaa, mutta samalla todella motivoivaa ja kiinnostavaa.

 


15 YSTJ-ryhmän bloggaajat:

Anu

Pääsin kuusitoistavuotiaana työelämän harjaantumisjaksolle kotikuntani terveyskeskuksen vuodeosastolle. Siellä tuli vahva tunne, että tulen työskentelemään ihmisten ja terveyden parissa, tämä on minun juttuni. Kaksikymmentäviisi vuotta ja monta vaihetta myöhemmin työskentelen sairaanhoitajana leikkausosastolla. Monesti olen lämmöllä ajatellut sitä ihanaa, kokenutta hoitajaa, joka kohteli minua, nuorta työelämään tutustujaa niin kivasti, että sain kipinän lähteä opiskelemaan hoitoalalle. Työkokemusta on kertynyt lähihoitajana ja perioperatiivisena sairaanhoitajana niin vuode- kuin leikkausosastoilta. Nykyinen työpaikkani on Tampereen yliopistollisen sairaalan Silmäkeskus.

Tunnistan itseni keskeltä kuuluisia ruuhkavuosia. Kotona huomion jakaa aviomiehen ja kahden tyttären lisäksi sekalainen lauma karvapeitteisiä, nelijalkaisia otuksia. Lisää karvoja haemme säännöllisesti tytärten kanssa tallilta, perheen naisväki kun hurahti muutama vuosi sitten ratsastukseen. Opiskelu taisi alkaa vuosi sitten viattomasti ihan harrastusmielessä, päätin tuolloin päivittää opistotasoisen sairaanhoitajatutkintoni AMK-tasoiseksi. Siitä se idea sitten lähti! Nyt mukavaa vastapainoa työn, perheen ja elämän muiden osa-aluiden välille luo YAMK. Sehän on ihan tutkittu juttu tuo opiskelun tuoma positiivinen vire aikuisopiskelijan arkeen. Eli näyttöön perustuvaa toimintaa koko touhu!

Heini

Olen terveydenhuoltoalan ammattilainen, valmistuin kätilö-sairaanhoitajaksi vuonna 2006 silloisesta Piramkista. Nelisen vuotta tein kätilön töitä TAYSissa ja KHSHPssa, nauttien joka hetkestä. Vuonna 2013 keväällä aloitin työt Suomen Kuurosokeilla kotipalvelussa, perhesyistä. Vuorotyö ei vaan sopinut perhekuvioon. Muutos tarkoitti siirtymistä sosiaalihuollon lakien piiriin. Toimintaympäristönä ja -kulttuurina kohtasin aivan uuden maailman.

Perhettä minulla on keskivertoa enemmän; viisi lasta, mies, koira ja kaksi kissaa.

Miehen kaksivuorotyön, oman päivätyöni, perherumban, partion ja koiraharrastamisen lisäksi päätin siis lisätä arkeeni opiskelun. Yhden kerran yritin, toisella hakukerralla pääsin, YAMK sosiaali-ja terveysalan johtamisen – koulutusohjelmaan TAMKiin. Enkä varmasti tule katumaan!

Mottona: Se mikä ei tapa, vahvistaa (tai ainakin sattuu ihan kamalasti!)

Sari

Olen 5-kymppinen opiskelija, jolla työkokemusta jo 30 vuoden verran sekä sosiaali- että terveydenhoitoalalta. Monenlaista elämänkoulua on tullut käytyä. Ylioppilaaksitulon jälkeen aloitin opinnot Tampereen yliopistossa nuorisotyön tutkinnossa, sosionomin paperit sain v.1985. Täydensin opintojani sairaanhoitajan koulutuksella. Erikoistuminen terveydenhoitajaksi oli ollut tavoitteeni ja suoritin AMK-tutkinnon v.1998. Pian sen jälkeen innostuin oma yrityksen perustamisesta ja ideaani kehiteltiin yrityshautomossa. Oma yritys idea jäi hautumaan, kun silloin käynnissä olleen Macropilottihankkeen yhtenä projektina oli aloittaa Kotisairaalatoiminta Porissa. Uusi toimintamallin käynnistäminen kiinnosti valtavasti ja siinä yhdistyi moniosaajuus sekä tiimityöskentely. Minut valittiin tiimiin, jossa olen nyt työskennellyt viimeiset 16 vuotta.

Jatko-opintoihin on tehnyt mieleni usein, mutta elämäntilanteet eivät ole sitä sallineet. Nyt myös lapset ovat melko itsenäisiä opiskelijoita.  Käytännöstä lähtevä YAMK-tutkinto avasi uuden mahdollisuuden, hain ja sain opiskelupaikan! Tässä olen, täynnä motivaatiota ja mielenkiintoa, sillä nyt pienet harmaat aivosoluni saavat uutta pohdittavaa, pääsen uusien näkemysten ja tiedon lähteille. Haluan nähdä laajemmalle ja tulevaisuuteen. Koen myös, että minulla on vielä paljon koettavaa ja annettavaa työelämässä. Elämänenergiaa saan myös ratsastuksesta, latinalaistansseista sekä koiristani.

”Mitään ei koskaan saa ellei uskalla yrittää!”